Tehokurssi Mäntsälässä

Kurssittautuminen jatkuu! Kun on opettaja Suomen maalla kerran-pari vuodessa, niin siitä ajasta otetaan toki kaikki irti. Viime viikon maanantaina ajeltiin Seinäjoelta Helsinkiin ja vietettyäni vielä yhden yön Helsingissä saavuin tiistain iltana kotiin. Keskiviikko ja torstai painettiin sitten kouluhommia ja viihdytettiin kevyen viikonlopun pitänyttä ponia, sekä toki treenattin maasta ja hevosenkin selästä kertaalleen. Perjantaina kiiruhdin jo aamusta tallille, jonka jälkeen yliopiston tutustumispäivästä hyppäsin suoraan bussiin kohti Espoota. Perjantain ohjelmassa oli mahdollisiin SM-kisahevosiin tutustumista, joka ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta mukavasti kuitenkin ja hauskaa oli!

Lauantaina matka jatkui Mäntsälään, Jatilan tallille, jossa päivän mittainen tehokas kurssi pidettiin. Vuorossa oli aluksi pari tuntia maastakäsin ammuntaa. Sää oli uskomattoman vaihteleva, sillä välillä paistoi aurinko ja oli ihana kevätsää, välillä tuuli kylmästi ja taivas oli tumma ja välillä satoi jopa rakeita niin että maa peittyi valkeaksi. Ne eivät kuitenkaan treeniä haitanneet ja olimme maneesin sijaan koko päivän ulkona, kun siihen oli mahdollisuus. Ampuminen sujui ja oivalluksia tuli. Yhä jouduin fiksailemaan otetta jousesta, mutta se alkoi jo pikkuhiljaa tulla suht. luontevasti, kun perjantaina oltiin keskitytty siihen todella tehokkaasti. Jousen vetotapaan kiinnitettiin myös erityistä huomiota. Suurin virhe siinä on juuri nyt se, että veto ei tapahdu aivan suorassa ja vakaassa linjassa, vaan kädet vaeltavat hieman työnnön ja vedon aikana. Siihen auttaa parhaiten voiman kehittäminen, jolloin veto vakautuu. Nyt käsien heijaus on pientä kompensointia raskaalle liikkeelle. 40 paunaa vastaa kuitenkin jo reilun 18 kilon massaa. 

© Uine Kailamäki

Päivä jatkui siirtymällä hevosen selkään. Olin ryhmässä B, joka ratsasti jälkimmäisenä, joten ensimmäisen ryhmän verran sai jäätyä raekuuroja ihastellen... Omaksi ratsukseni sain Sera-nimisen arabitamman, jolla pääsen myös kisaamaan tulevana viikonloppuna. Olen Seralla mennyt kerran aiemmin maneesitreeneissä, mutta silloin se oli hieman hankala säntäillessään toisesta päädystä pois. Nyt tamma oli tasaisempi kuin ihmisen mieli ja todella helppo ratsastettava. Korkeintaan se siirtyi raviin jos antoi mitään signaalia siihen suuntaan. Kentällä oli pieni kaavera rata, johon kuului frontshot, sideshot ja lyhyt backshot. Tekemistä oli sopivasti, vaikkakin lähellä olevat taulut palkitsivat lyhyemmilläkin vedoilla. Kuitenkin tietyn rauhallisuuden ja samalla nopeuden löytämiseen koin tämän todella hyväksi ja sainkin muutamat kaikin puolin sujuneet laukat.

Lounaan jälkeen jatkettiin maastakäsin ampumista liikkuvin harjoituksin ja sitten ratsastusta. Tällä kertaa sain ratsukseni hauskan ex-ravuri Barbin. Tuota tammaa en ollutkaan ennen kokeillut, mutta nähnyt sen kuitenkin useasti muilla. Hevonen on todella herkkä, hieman tasapainoton ja helposti kuumeneva, jos sitä paineistaa liikaa. Se on vasta nyt tänä keväänä alkanut laukata treeneissä ja onkin oikeastaan todella mahtava jouskaratsu. Ratana jatkettiin kurssilaisten pyynnöstä samaa järjestelyä, mutta tällä kertaa front- ja backshot olivat vastakkaisilla sivuilla ja niitä sai ampua kauempaakin. Lyhyellä sivulla löytyi väliin vielä sideshot, mutta Barbi kaarsi monta kertaan niin läheltä sitä, että en raaskinut ihan sen jalkoihin ampua. Niinpä keksityin enemmän kahteen muuhun. Jostain syystä backshot tuntui jotenkin erityisen vaikealta ja oikea kyynärpääni putosi siinä usein alas lyhyen vedon lisäksi. Oikeaan kyynärpään alas menoon sain muutenkin kiinnittää huomiota, sillä se muutaman kerran esittäytyi myös muissa kohdissa. Tuohan oli minulle enemmän tapa kuin satunnainen virhe viime talveen asti, mutta nyt olen saanut sitä eliminoitua ihan hyvin. Backshotin kanssa koitin tehdä töitä ihan kunnolla ja kerran mm. ammuin osuen omaan käteeni ja kerran keskityin siihen niin, että tipahdin hevosen hypätessä toiseen suuntaan... :D Onneksi niitä pieniä onnistumisia alkoi sitten tulla myös ja se ehkä hieman palkitsi tätä "yliyrittämistä".

Kotimatkalla poikettiin syömään persialaista ruokaa Alin, Annan ja Bean kanssa. Siinähän vierähti aikaa vaikka kuinka ja vasta puolenyön aikaan pääsimme takaisin kotiin. Pitkästä aikaa olin varannut sunnuntain ihan täysin lepäämiseen ja tallilla käymiseen, joka oli todella rentouttavaa. Viimeiset pari viikkoa kun ovat olleet aika juoksua. Maanantaina jatkettiin treenejä täällä Turussa (kiinnostaisiko lukea jotain Turun treeniringistä, jossa pääsee treenaamaan sekä maasta että hevosenselästä hyvässä seurassa?) ja eilen yritin ampua ihan kotipihalla tulevan viikonlopun kisoja varten. Oikea hauikseni kuitenkin sanoi aika tiukasti vastaan ja nyt kovasti toivon ettei siinä ole mitään ongelmaa! Pidän tässä yhden vapaapäivän vielä ampumisesta ja huomenna varovasti kyselen josko lihas tykkäisi hommasta enemmän... Kisaamistani se ei estä, mutta harmi jättää treenejä väliin nyt ennen. Toivotaan parasta!

Kuvat: Ali Ghoorchian, Anna Minkkinen