GP2018 Puola

3rd Stage of European Grand Prix in Poland
Euroopan GP:n kolmas osakilpailu Puolassa
13.-16.9.2018


Viime vuoden tavoin olin tänäkin vuonna osana Suomen GP-joukkuetta. Kolmesta osakilpailusta kohteekseni valikoitui Euroopan Grand Prixin vuoden viimeinen osakilpailu, joka johdatti kolmihenkisen joukkueemme Puolaan. Kilpailu järjestettiin hulppeissa Hotel Sypniewon tiloissa ja sen pääjärjestäjänä toimi Klub Sportowy Kawalkada.

Suomen joukkueen muodostivat Marko Suhonen, Tino Suhonen ja minä. Lisäksi mukanamme oli Maria, joka kilpaili joukkueen ulkopuolisena avoimessa kilpailussa sekä Tinon ja Markon hultojoukkona Tanja. Koko poppoo kerättiin yhteen keskiviikkona Turun lentokentälle, josta lensimme Gdanskiin ja jatkoimme autolla kohti kisapaikkaa. Myohään illalla pääsimme vihdoin perille, nautimme maittavan illallisen ja painoimme päät tyynyihin seuraavan päivän koitoksia odottaen.

Torstaina vuorossa oli hevosvalinta. Kaikille kisaajille oli päätetty jo etukäteen hevonen, jota halutessaan saisi vaihtaa tarpeen vaatiessa. Itselleni osui täplikäs ori Lampart, joka huutelusta ja pienestä kiihtymyksestään huolimatta oli varsin peruskäsiteltävä ja kuuliainen hevonen. Kontaktin löytäminen tähän hääräävään olentoon oli haasteellista, mutta siitä huolimatta se suoritti työnsä radalla fiksusti. Askeliltaan ja vauhdiltaan hevonen ei ollut aivan ihanteellinen, sillä enemmän ylös kuin eteen vievä liike ja hieman hidas vauhti pitivät minut mukavuusalueen ulkopuolelle. Ajatukset heittivät kolikkoa hevosen ottamisesta, mutta loppujen lopuksi halusin ottaa haasteen vastaan ja lähteä kokeilemaan kisaa tämän perushyvän vaikkei kovin sykähdyttavän ratsun kanssa. Hyvin erilaisiin hevosiin mukautuminen on yksi tämän lajin haasteista, ja se on myös kehitttämisen arvoinen taito, jos haluaa kansainvälisesti pärjätä näillä kisakentillä ilman omaa hevosta.

Perjantaina aloitimme korealaisella radalla. Lampart oli hieman edellistä päivää rentoutuneempi, eikä siis enää niin pingoittunut. Kisasimme korealaisen 2-3-5 -radan. Aluksi vuorossa oli douple shot eli eteen ja taakse ampuminen. Harjoituskierrosten jälkeen lähdin radalle hyvin fiiliksin osuen pisteet 2 ja 4 hevosen laukatessa 90 metriä vajaaseen 11 sekuntiin. Seuraavalla kierroksella ensimmäinen taulu 1 ja toinen 4. Kasassa oli siis kivat keskivertopisteet kahdelta ensimmäiselta kierrokselta, jonka jälkeen siirryttiin ampumaan kolmea taulua. Frontshot vihdoin onnistuen ja 4 pistettä, side shotista 2 ja backshotista 2. Mielessä juolahti, etta tällaisilla rundeillahan saisi varsin perushyvän tuloksen kasaan, kun jatkaa vain samalla mallilla. Siinäpä kriittinen virhe. Paine kasaantui, hevonen spurttasi radan alussa ja ensimmainen nuoli ohi, hätäillen nokitusvirhe ja viimeiseen tauluun vaivaiset 2 pistettä. Yksi ajatusvirhe ja 11,5 sekunnissa yksi kierros haaskattu menemään. Lopuksi serial shot, joka kaikista korealaisen radoista on ehdoton suosikkini. Ajatukset kasaan ja uudestaan radalle paremmalla keskittymisellä. Pisteet 2, 4, 3, 1 ja 4, jotka eivat ole huonot vaikka parantamisen varaa toki on. Viimeiseltä kirrokselta ihanasti tiikeri ensimmaisestä taulusta, sitten 4, hulitoiden kolmas ohi, neljäs 4 ja viiminen 1. Yhteensä kasassa 86,065 pistetta (ha3) ja sijoitus 8./33. Oma tavoitteeni olisi aina tehdä oma ennätykseni joka kisassa, johon ei toki tällä tuloksella ylletä, mutta ainakin sain taas tärkeän muistutuksen tämän lajin mentaalista herkkyydestä.

Lauantaina vuorossa oli unkarilainen 99m eli 9 laukan rata. Edellisen päivän virheitä viisastuneena pidin tiukan linjan siitä, että aina radalla lähtiessä mielessä olisivat vain jo aiemmin toimiviksi todetut ajatukset, joiden myötä pystyisin keskittymään täysin itse olennaiseen eli suorittamiseen. Itselleni hurjan toimiviksi olen todennut yhden tekniikkayksityiskohdan mielessä pitämisen ja tämän hevosen kanssa erityisesti tasapainoisen asennon varmistamisen ennen ampumista. Tässä unkarilaisessa hauskaa on myös se, että muutaman kierroksen jälkeen ainakin itse sekoan jo laskuissa, enkä tiedä kuinka monta kierrosta on jäljellä. Niinpä jonkin ajan kuluttua sitä alkaa varautua jokaiseen kierrokseen kuin se olisi jo viimeinen. Ja näinhän kisoissa pitäisi aina suorittaa: kierros kerrallaan, nuoli kerrallaan, ilman häiritsevää ajatusta seuraavasta. Kun kisa on kova, sitä alkaa tajuta kuinka suuri merkitys jokaisella pisteellä loppujen lopuksi on. Niinpä jokaiseen nuoleen pitäisi suhtautua sen mukaisesti. Tällä kertaa onnistuin pitämään pääni kasassa loppuun saakka ja tulos oli sen mukainen: 128,787 pistettä (ha5), neljäs sija ja uusi Suomen ennätys tällä radalla! Vaikka olen hyvin tyytyväinen jo tähänkin suoritukseen, oli ilo huomata miten aloin heti ajatella kuinka pienillä asioilla olisin vielä voinut tehdä paremmin ja paremmin, eikä tämä suoritus itse tehdessä tuntunut parhaanlta mahdolliselta suoriutumiseltani. Niin sitä nälkä vain kasvaa syödessä... mutta totta kai olen tyytyväinen tässä välissä onnistuessani tekemään jo tällaisen tuloksen.

Sunnuntaina jäljellä oli puolalainen rata. Olin jo ensimmäisenä päivänä tiedostanut, että tämän melko läheisriippuvaisen orin kanssa tässä radassa saattaisi olla haasteita. Niinpä olimme hevosen kanssani jakaneen herran kanssa vieneet Lampartin puolalaiselle radalle jokaisena päivänä ennen sunnuntaita, jotta se saisi rauhassa tottua rataan ja rentoutua. Lampart oli valtavasti rentoutunut lähtopisteeseen nähden, mutta halusi yhä toki kovasti kavereiden juokse. Radan alku oli poispäin muista, jolloin ampuminen onnistui hyvin. Sen jälkeen vauhti kiihtyi ja valitettavasti tässä kiihtyneessä orissa ei ollut erityisen toimivia jarruja. Usein kisoissa antaisin asian olla, mutta tällä kertaa luotto hevoseen ei riittänyt ja ampuminen jäi vähemmälle kuin olin ajatellut. Ensimmäisellä kierroksella onnistui osumaan sentään viiteen tauluun, joiden myötä saimme aikapisteemme, mutta toisella kierrosella jouduin keskittymään jo liikaa turvallisuuteen, osuen enää kolmeen tauluun muutaman nuolen jääden juuri pisteiden ulkopuolelle, jolloin aikapisteitäkään ei enää herunut. Käteen jäi säälittävä tulos ja sijoitus 29./33, mutta toisaalta turvallisuuden laittaminen etusijalle ei ehkä pitäisi olla näin harmittava valinta. Ensi kerralla sitten, parempaa mielenhallintaa tai itselle sopivampi hevonen.

Osaltani näihin kisoihin mahtui kolme täysin erilaista suoritusta, joiden summana kokonaissijoitus 16./33. Jokseen tunnen olevani tässä lajissa juurikin siinä pisteessä, että ero huonon ja hyvän suorituksen välillä on yhden hiuskarvan varassa. Jos en keskity oikein, voin tehdä todella huonoja suorituksia tuoden kaikki vanhat virheet läpi, ja jos taas keskityn oikein, pystyn jo hyödyntämään osaamistani kovankin paineen alla tehden mukavan nousujohteista ja Suomen tasolla korkeaa tulosta. Nämä kisat auttoivat taas löytämään sitä oikeaa mielentilaa, jossa pystyn antamaan parastani.

Suurimmat kiitokset joukkueellemme ja sen sponsoreille:
Helsinki Horse Fair
Suomen Ratsastusjousiampujain Liitto ry
Crillo hevosrehut
Tampereen Hevosklinikka Oy
Hertsby Stallgard


Kuvat: Katarzyna Ostrowicka

Kommentit