Vappukisat Mäntsälässä

Pääsiäinen treenataan ja vappu kisataan - kuinkas muutenkaan? Lauantaina lähdettiin aamusta ajelemaan kohti Mäntsälään pienen "turkutiimimme" voimin. Kisat oli aikaistettu alkamaan muuttuvien sääolosuhteiden takia puolilta päivin ja yhdellä meistä oli startti jo toisena kilpailijana. Niinpä ei aamulla tarvinnut sen enempää ihmetellä kuin herätä ja hypätä rattiin ennen yhdeksää. Muutenkin paikalla on kiva olla ajoissa auttamassa radan tekemisessä ja näkemässä muidenkin suoritukset.

Nämä vappukisat olivat ESRAJA:n järjestämät matalan kynnyksen kisat, joiden tarkoitus oli pitkälti antaa kenelle vain mahdollisuus tulla kokeilemaan pientä kisahuumaa ilman suurten kisojen vaatimuksia (esim. askellajin sai itse valita ja enimmäisaikaa ei ollut). Samalla ne myös toimivat hyvänä kisakauden avauksena monille ja esimerkiksi itselleni tärkeänä kenraaliharjoituksena tulevia GP-kisoja varten. Euroopassa siis järjestetään kolmiosaiset GP-kisat, johon maat voivat osallistua lähettämällä omat joukkueensa.  Jokaiseen osakilpailuun valittiin kolme erilaista joukkuetta. Itse olen lähdössä edustamaan Suomea Unkariin kahden viikon päästä ja kieltämättä koitos hieman jännittää jo nyt. Siksipä nämä pikkukisat olivat minulle todella tärkeät. Treenithän tässä kevään mittaa ovat sujuneet nousujohteisesti, mutta kisatilanne on aina kisatilanne, eikä siihen saa treeniä kuin kisaamalla.

Kylmä on

Päivän koettemus oli sää, koska kisat käytiin ulkona. Jääkylmä myrskyinen tuuli jäädytti jo valmiiksi flunssaista ihmistä ja toppavaatteet olivat toki kotona niinkuin aina todellisen paikan tullen. Turussa kun näytti niin lämpimältä... :D Toisaalta tämähän on jo ihan tuttua SM-kisoista, kun Rauli-myrsky paiskoi maaleja ja jäädytti kilpailijoita kilpailun ensimmäisenä päivänä. Hyvää treeniä tuleviin kisoihin siis varmasti tämäkin, kun olosuhteet aina ovat mitä ovat. Muutama hevonen myös tunnetusti reagoi vahvaan tuuleen, mutta sehän kuuluu asiaan myös.

Oma lähtöni oli melko lopussa ja ratsunani arabitamma Sera. Jaoimme hevosen kolmen muun kilpailijan kanssa, joista minä olin toisena. Kilpalujen systeemi oli sen verran normaalista poikkeava, että normaalien kiertävien ryhmien sijaan jokaisella oli oma 15 minuutin kilpailuvuoro, jonka aikana mentiin harjoituslaukka + kolmen kilpalaukkaa, joiden välissä tuomari kävi aina laskemassa pisteet ja keräämässä nuolia. Systeemin paras puoli oli ehdottomasti se, että odottelua yhdelle ratsukolle oli paljon vähemmän kuin yleensä laukkojen välillä. Ennen vuoroani ehdin hyvin katsella Seran toimimista edeltävällä ratsastajalla. Tamma oli melko jännittynyt myrskyävästä ilmasta, mutta parani kuitenkin kierros kierrokselta. Ampua siltä pystyi ainakin ravista, joten sillä ajatuksella lähdin sen kanssa liikkeelle. 

Päällä mulla on meidän Unkarin tiimin kisa-asu, jota testailin näissä karkeloissa. Takkia en kyllä tarkentunut pois ottamaan...

Seuraavaksi aion nyt tänne kirjallisesti analysoida jokaisen kierroksen ja laukauksen paljon tarkemmin, kuin näin pienissä kisoissa ehkä tarvisi. Haluan kuitenkin saada näistä mahdollisimman paljon irti tulevia kisoja varten :)

Kierros 1

Lopulta oma vuoroni sitten koitti. Suurimmat jännitysmomentit liittyivät ehkä hevosen ja omien kohmeisten sormieni toimimiseen. Menin harjoituskierroksen ravissa ja tunnustelin fiilistä olla keskittymättä hevoseen ja ampua (tai ampua ei oikeasti saanut mutta "ilma-ampua"). Sera ravasi hienosti ja tuntui hyvältä. Sopivalla jännityksellä lähdin ensimmäiseen kisakierrokseen. Fontshot liian alas, sideshot osuma, toinen sideshot aavistuksen ajoissa, mutta osuma, neljäs maali melko hyvällä vedolla hyvä osuma ja viimeinen backshot jäi ampumatta kun ei jäisillä sormilla olisi kerennyt. Fiilis oli tosi hyvä ja hevonen rento.

Kierros 2
Halusin seuraavalle kierrokselle kokeilla laukkaa ja niinpä tein. Sera pomppi pari kevyttä pomppua radan alussa, jolloin en mielinyt ensimmäistä maalia ampua. Toiselle maalille hätähousuna ammuin liian aikaisin, ei osumaa. Kolmannella oikeastaan nuoleni tavallaan putosi jousikädeltä juuri ennen ampumista, joten nopeasti korjasin sen ja ammuin maalin ehkä vähän hätäisesti, mutta osuen hyvin kuitenkin. Yleensäkin maalin jälkeen on paljon parempi ampua kuin ennen, jopa hieman liikaakin jälkeen. Neljännelle nuoli lennähti reippahasti hevosen heiluessa ja vaihtaessa laukkaa, mutta osui ja siinä sitten kolmannen matkustin ihmetellen, että tarvitseeko minun tehdä jotain toimia ponin pomppiessa. Ei todellakaan tarvinnut, mutta kunhan ihmettelin.

Kierros 3

Jäljellä oli enää viimeinen kierros. Juteltiin ja naureskeltiin siinä niitä näitä tuomarin kiertäessä maaleilla pisteitä laskemassa. Olo oli niin kovin rento ja tyytyväinen. En jännittänyt enää yhtään ja ajattelin vain meneväni ampumaan yhden samanlaisen kierroksen. Mielessäni tein suunnitelman nostavani laukan, ampuvani näin ja näin ja varmasti vaikka riskillä myös viimeisen taulun. Siinäpä ehkä suurin virhe, jonka tein. Pidin rataa jo liian helppona ja keskityin vain suunnitelmaani. Suunnitelma menikin sitten pieleen jo alkuunsa, kun hevonen ei nostanut laukkaa. Ensimmäinen hutaisten liian alas, toisen keskityin hevoseen enkä ampumiseen ja kolmannella keskittyminen yhä muualla ja osumattomuus kiukutti ja ammuin liian aikaisin, vaikka yritin tsempata. Neljännellä meni tasapaino hevosen rikkoessa vihdoin nostamansa laukka raville ja viidennen epätoivossa yritin vielä, mutta eihän se sitten osunut. Sanonko vaan, että harmitti.

Kisojen loputtua, hevoset hoidettua ja rata purettua kokoonnuttiin mökkiin juomaan kahvia, simaa ja syömään pieniä donitseja. Samalla tuomari laski pisteet, tulokset julkistettiin ja voittajat palkittiin todella hienoista suorituksista! Omaksi sijoituksekseni jäi 8./17, koska viimeiseltä kierrokselta en saanut yhtään pistettä. Aluksi mokat toki harmittivat, mutta toisaalta näin analysoituani kilpailua minulle jäi kuitenkin todella paljon käteen tästä ja voisin väittää oppineeni jotain sattuneesta tilanteesta. Pääosin ehkä tiettyä nöyryyttä ja pessimistisyyttä siihen, että jos yhdessä kohtaa sujuu niin ei vaan voi menettää keskittymistä olettaen, että seuraavassakin sujuu. Ja erityistreeniin jää frontshot, joka ei tällä kertaa juuri sujunut, vaikka juuri olin siihen kursseilla päässyt enemmän kiinni. Hetki on vielä aikaa tehdä viimeistelytreenejä ennen kisoja!

Tiimi!

Raikas kotimatka

Kuvat: Mira Lehmusvaara, Bea Wilén, Marjut Siro