IMAG2018
7th International Mounted Archery Games 2018 at Grunwald, Poland
Kansainväliset ratsujousiammuntaottelut 2018 Grunwaldissa, Puolassa
huhti-toukokuu 2018
Jotta vuoden ensimmäisestä reissusta saataisiin kaikki irti, osallistuimme kisojen edeltävälle treenileirille. Neljä päivää treeniä, neljä päivää kisaa - mikä sen parempaa? Erityisesti tällaisiin ns. ei-niin-tärkeisiin (vrt. MM tai GP-kisat) kisoihin lähden hakemaan enemmän vain kisarutiinia ja treenaamaan itse kisaamista kuin tavoittelemaan jotain valtavan suurta. Niinpä monipäiväiset kisat ajavat asiansa sen suhteen mainiosti, koska mahdollisuuksia oppia on niin monta peräkkäin. Mainiosti asiansa ajoi myös treenileiri, jossa pääsi radalle ampumaan monilta eri hevosilta. Leirin järjesti AMM Archery ja sen opettajina toimivat puolalaiset Michal Ghoczaj ja Anna Sokolska sekä iranilainen valmentajani Ali.
Aloitimme matkan teon Nupun kanssa lentämällä Turusta Gdanskiin torstaina. Olin tilannut meille kuljetuksen lentokentältä Grunwaldin lähikaupunkiin, josta Anna haki meidät illalla. Olimme paikalla melko ajoissa, koska treenileiri alkoi vasta lauantaina, joten perjantain saatoimme vain ottaa rennosti, tutustua paikkaan ja ihmisiin sekä auttaa aitausten tekemisessä ja hevosten treenaamisessa. Kaikin puolin rento päivä latasi akut huippuunsa tulevia koitoksia varten, joten väsymyksestä ei ainakaan matkustamisen takia ollut merkkiäkään.
Ensimmäinen treenipäivä, lauantai, oli tarkoitettu porukan tutustumiseen ja arvioimiseen. Se käytännössä tarkoitti sitä, että kaikki saivat suorittaa tasollaan ja opettajat arvioivat osaamisemme soveltaakseen opetukset ja ryhmäjaot tuleville päiville. Jokaiseen treenipäivään kuului kaksi kertaa päivässä tunti hevosen selästä ampumista radalla ja neljä tuntia maasta-ammuntaa. Niiden lisäksi otimme tavaksi treenailla vielä pienemmällä porukalla iltaisin, joten ampumista tuli todellakin paljon. Ja kun on hieman kokeilunhaluinen ja sopivasti hullu, niin kaikki ylimääräiset aktiviteetit tuli suoritettua kaiken muun päälle. Esimerkiksi jumppapallon päällä seisominenhan se vasta huvia onkin! Eikä muuten, mutta kylmien öiden jälkeen lihakset huusivat kyllä olemassaoloaan aamuisin. Onneksi ne siitä aina muutamassa tunnissa vertyivät auringon paistaessa.
Loput kolme treenipäivää oli jaettu aiheittain eri ratatyyppien mukaan: korealainen, unkarilainen ja puolalainen. Tämä käytännössä tarkoitti tietyn ratatyypin erityispiirteisiin keskittymistä ja niiden treenaamisen maksimointia. Treeni toi hurjasti varmuutta ja itseluottamusta, koska osuminen tuntui suhteellisen helpolta, eikä suuria teknisiä virheitä ollut. Suosikkini näistä radoista oli erityisesti viimeisen päivän puolalaisen radan treenit, koska tuo rata oli itselleni jotain uutta ja se on kaikessa monipuolisuudessaan ja haastavuudessaan ehkä hauskinta mitä olen tähän asti päässyt tässä lajissa tekemään! Tai aika lähelle pääsevät Koreassa pelatut tiimipelit mogu ja masahee, mutta tämä ainakin pituudessaan voittaa ne täysin. Kyseessä on siis pitkä ja kiemurteleva rata (kisoissa lähemmäs kilomertrin mittainen), jossa on maaleja ties ja missä, ja joka vaatii ampumisen lisäksi ratsastustaitoa ja mukautuvuutta paljon tavallisia suoria ratoja enemmän. Ihanan paljon tekemistä ja haastetta siis!
Leiri loppui tiistaina, jonka jälkeen keskiviikkona kisattiin kevytmieliset maasta-ammuntakisat ja sen jälkeen lähdettiin kokeilemaan hevosia oikeaa kisaa varten. Edellisenä iltana kisapaikalle oli ilmestynyt lauma uusia hevosia, joista olin toisella korvalla kuullut muutamia huhuja ja kuulemani perusteella valinnut yhden silmätikun kokeilupäivää odottaen. Niinpä siis heti alkuun nappasin tuon hontelokinttuisen tamman ja lähdin testaamaan sitä. Lämmittelyn jälkeen jokainen kisaaja sai testata haluamaansa hevosta kaksi laukkaa radalla ampuen, jonka jälkeen saattoi päättää ottaako hevosen. Tämä tamma, nimeltään Bellaria, omasi oikein mukavan etenevän laukan ja ihanan olemuksen, joten minun ei tarvinnut jäädä sen pidemmäksi aikaa valintaani miettimään. Tamman parhaita puolia oli myös se, että sen vauhdin saattoi oikeasti valita tietyssä määrin radalle lähtiessä. Kyseisiä hevosia käytetään ilmeisesti erilaisissa esityksissä ja stunttien tekemiseen, joten mahtavat oppia varmoiksi suorittajiksi siellä. Mukavana lisänä hevosella oli stunttien tekemiseen tarkoitettu satula, johon ihastuin melkein yhtä paljoin kuin itse hevoseen! Oikein onnellisin mielen jäin siis odottamaan tulevia kisapäiviä.
Ensimmäisenä kisassa oli torstain puolalainen rata. Tämä oli ensimmäinen kertani täyspitkällä puolalaisella radalla, eikä ennakko-odotuksia ollut kovinkaan paljon. Täydessä pituudessaan noin 900 metriä lähentelevä rata sisälsi 11 maalia, joista osaa saattoi ampua useamman kertaa. Olin itse vasta ryhmässä 6, joten aikaa muiden seuraamiseen riitti reilusti aamupäivällä. Yleisin haaste lieni monille se, että radan alusta aukesi suuri aukea, jossa ammuttiin ja ratsastettiin ns. field archeryä eli rata ei ollut ohjaamassa hevosta. Niinpä ensimmäisen maalin jälkeen radan muuttuessa laitumen kokoiseksi aitaukseksi, pitää ratsastajan olla varautunut aikalailla kaikkeen, jos alla on vieras hevonen. Alun jälkeen rata jatkui s-kirjaimen muotoisesti sisältäen tauluja pitkin ja poikin, oikealla ja vasemmalla. Itse lähdin ensimmäiselle kierrokselle hieman hissutellen, mutta muutamassa kymmenessä metrissä kävi selväksi miten tämän hevosen kanssa voi kyseisellä radalla ratsastaa. Bellaria oli varsin mainio ja minä sain suorittaa parhaani ampuen. Ensimmäinen kierros meni kieltämättä vähän enemmän ihmettelyyn, jolloin pisteitä kertyi reilut 27, joista 10 ajasta. Seuraavalla kierroksella tuntui jo siltä, että tietää mitä on tekemässä, jolloin pääsin ratsastamaan hevosta enemmän eteen. Sain osumat ylös ja kauas ammuttaviin maaleihin sekä paremmat pisteet tavallisemmista maaleista. Näiden kaikkien summana keräsimme reilut 47 pistettä, jotka edellisen kierroksen kanssa muodostavat 75,173 pistettä. Näillä pistein nappasin sijoituksen 10./40, johon olen varsin tyytyväinen.
Seuraava päivänä päästiin kisaamaan tuttua unkarilaista 9 laukan rataa. Treenipäivien perusteella olo oli aika varma, joten hyvissä mielin lähdin radalle. Kisan pituus on kaksi treenilaukkaa ja sen jälkeen yhdeksän kisalaukkaa eli kierroksia tulee todella paljon. Enemmän kierroksia toki antaa mahdollisuuden korjata ja onnistua monta kertaa, mutta samalla myös virheen mahdollisuus kasvaa. On paljon helpompi onnistua kaksi tai kuusi kertaa kuin yhdeksän... :D Mutta toki toistettavuus on osaamisen ja taidon merkki, että ei sillä. Kaiken kaikkiaan kierrokseni menivät varsin hyvin: ei yhtään nollakierrosta, hevonen juoksi mukavia 10 sekunnin aikoja, useita täysosumia, puolilla kierroksista kaksikin nuolta pisteillä, hyvä fiilis ja mukavaa palautetta hyvästä tekniikasta. Kokonaisuudessaan pisteitä 114,7, joka on oma uusi ennätykseni ja riitti sijalle 8./40. Happy, happy, happy!!
Lauantaina vuorossa oli korealainen 2-3-5 rata. Korealainen on tavallaan se rata mihin olen kaikista "erikoistunein", mutta samalla se luo kovimmat paineet. Siispä tämä kisapäivä oli henkisesti näistä neljästä haastavin, koska vanha tuttu jännitys tuntui kropassa taas pitkästä aikaa epämukavan paljon. Onneksi viime vuonna jouduin kehittämään tapaani käsitellä yli menevää jännitystä, ja nyt niin henkisestä kuin myös fyysisestä treenistä oli ollut hurjasti hyötyä, ja onnistuin pitämään pään kylmänä ja mielen rauhallisena. Hyräily ja hymyily ovat hyvin yksinkertaisia mutta toimivia kikkoja pitää mieli ja keho rauhallisena ja sen myötä saavuttaa keskittyminen. Double shotissa sain molemmilla kierroksilla molempiin tauluihin osumat, vaikka pisteet eivät kolmea ja yhtä kummallisempia olleet. Ensimmäisellä kierroksella en pyytänyt hevosta yhtään eteen, joten se teki 12 sekunnin ajan. Toisella kierroksella pyysin hieman, kun tiesin olevani itse tarpeeksi nopea ja menimme vajaan 11 sekunnin ajan. Neljäs ja viides kierros menivät hieman yllättävästi, kun nappasin kyllä pisteet ensimmäisestä frontshotista (jopa tiikerin!) ja viimeisestä backshotista, mutta molemmat sideshotit ammuin yllättäen ohi tai ulos pisteiltä. Noh, onneksi serialshotissa nappasin kuitenkin kaikki taulut pistein 3, 2, 3, 3 ja 5 ajassa 15 sekuntia. Viimeinen kierros alkoi ihan lupaavasti pistein 3, 2 ja 5, mutta sitten mokasin nokituksen ja ammuin viimeisen ulos pisteiltä. Hieman harmitti tuollainen virhe, mutta kokonaisuudessaan ihan kelpo suoritus kokonaispistein 88,8, taas oman ennätykseni rikkoen ja sijoitus 8./40. Eipä tuosta tarvitse itseään piiskata ;)
Sunnuntaina jäljellä oli toinen puolalainen rata, jota odotin innolla edellisen osoittauduttua todella hauskaksi kokemukseksi. Rata poikkesi edeltäjästään paljon ja vuorossa oli aivan uusia tehtäviä ja haasteita suoritettavaksi. Hevosille merkittävin taisi olla se, että rata alkoi samalta radalta jossa olimme kaksi päivää ampuneet ja poikkesi vasta sen jälkeen siitä, mikä toki antaa enemmän vauhtia lähtöön. Alussa oli taas pitkän matkan taulu, jota sai ampua koko suoran radan matkan, sen jälkeen käännös vasempaan samalla maassa olevan maalin kiertäen ja ampuen, sitten rataa seuraten maaleja radan molemmin puolin suorilla ja mutkissa, jonka jälkeen lopussa suuri ympyrän muotoinen aitaus, jonka reunoja seuratessa pääsi ampumaan kolme maalia sen aitojen ulkopuolelta. Suorituksia mennään kaksi, joita ennen pääsee ravaamaan radan läpi oman ryhmän kanssa. Ensimmäinen kisakierrokseni meni ihan hyvin, mitä nyt olisin toivonut osumia pitkän matkan tauluun, josta saatavilla 10 pisteellä olisi ollut hyvin ratkaiseva merkitys. Pisteitä kerättiin kuitenkin 43,7 ja pisteillä olleet osumat sain yhdeksään tauluun kahdestatoista. Ja hauskaa oli! Toinen kierros ei sitten mennytkään niin hyvin ja ammuntani oli aika huonoa väsymyksen tai jonkin muun takia. Sähläsin vähän, sekoitin rytmin ja osumia tuli enää kuuteen tauluun, joista niistäkin heikkoja pisteitä. Yhteensä vain 28,4 pistettä toiselta kierrokselta, vähän väsynyt ja pettynyt fiilis, mutta onneksi parhaat kisakaverit piristivät radan lopussa. Kokonaisuudessaan reilut 72 pistettä, jonka kanssa jäimme sijalle 19./40, joka ei nyt sekään erityisen huono ole.
Viimeisen kisapäivän päätteeksi oli palkintojen jako, jossa ei Suomen tiimikään täysin mitalleitta jäänyt. Juniorimme Nuppu taisteli itsensä hopealle jokaisessa lajissa neljän junnun välisessä mittelössä ja saimme yhdessä juniori-seniori -kisassa pronssia. Lisäksi olimme sijoittuneet ensimmäisen päivän maasta-ammuntakisassa viidenneksi ja neljänneksi, mikä oli hauska yllätys käydä vilauttamassa Suomen lippua ihmisten edessä vielä kerran lisää. Oma sijoitukseni senioreiden kokonaiskisassa oli 9., mihin olen enemmän kuin tyytyväinen! Ja se, millä on vielä hurjasti enemmän merkitystä, on että tein omat uudet ennätykseni ja nostin tulokseni HA4 tasolle kummallakin perusradalla, joka on minulle itselleni kaikista suurin palkkio talven läpi tehdyn, loputtomaltakin tuntuneen treenin jälkeen. Oikein mahtava kauden aloitus siis!
Haluan kiittää meidän ihanaa tiimiä ja kaikkia ihmisiä, jotka tekivät tästä reissusta hyvin ikimuistoisen. Tämä maailmanlaajuinen ratsujousiammuntaperhe on niin hurjan mahtava ja rakas! Jään kyllä taas kaipaamaan jokailtaista nuotion ääressä vietettyä aikaa, leikkejä, pelejä ja haasteita hauskalla porukalla ja ihan vain sitä yhdessä tekemisen ja olemisen tunnetta, joka tästä porukasta huokuu. Onneksi seuraavaan reissuun ei ole enää pitkä aika ;)
Aloitimme matkan teon Nupun kanssa lentämällä Turusta Gdanskiin torstaina. Olin tilannut meille kuljetuksen lentokentältä Grunwaldin lähikaupunkiin, josta Anna haki meidät illalla. Olimme paikalla melko ajoissa, koska treenileiri alkoi vasta lauantaina, joten perjantain saatoimme vain ottaa rennosti, tutustua paikkaan ja ihmisiin sekä auttaa aitausten tekemisessä ja hevosten treenaamisessa. Kaikin puolin rento päivä latasi akut huippuunsa tulevia koitoksia varten, joten väsymyksestä ei ainakaan matkustamisen takia ollut merkkiäkään.
Ensimmäinen treenipäivä, lauantai, oli tarkoitettu porukan tutustumiseen ja arvioimiseen. Se käytännössä tarkoitti sitä, että kaikki saivat suorittaa tasollaan ja opettajat arvioivat osaamisemme soveltaakseen opetukset ja ryhmäjaot tuleville päiville. Jokaiseen treenipäivään kuului kaksi kertaa päivässä tunti hevosen selästä ampumista radalla ja neljä tuntia maasta-ammuntaa. Niiden lisäksi otimme tavaksi treenailla vielä pienemmällä porukalla iltaisin, joten ampumista tuli todellakin paljon. Ja kun on hieman kokeilunhaluinen ja sopivasti hullu, niin kaikki ylimääräiset aktiviteetit tuli suoritettua kaiken muun päälle. Esimerkiksi jumppapallon päällä seisominenhan se vasta huvia onkin! Eikä muuten, mutta kylmien öiden jälkeen lihakset huusivat kyllä olemassaoloaan aamuisin. Onneksi ne siitä aina muutamassa tunnissa vertyivät auringon paistaessa.
Loput kolme treenipäivää oli jaettu aiheittain eri ratatyyppien mukaan: korealainen, unkarilainen ja puolalainen. Tämä käytännössä tarkoitti tietyn ratatyypin erityispiirteisiin keskittymistä ja niiden treenaamisen maksimointia. Treeni toi hurjasti varmuutta ja itseluottamusta, koska osuminen tuntui suhteellisen helpolta, eikä suuria teknisiä virheitä ollut. Suosikkini näistä radoista oli erityisesti viimeisen päivän puolalaisen radan treenit, koska tuo rata oli itselleni jotain uutta ja se on kaikessa monipuolisuudessaan ja haastavuudessaan ehkä hauskinta mitä olen tähän asti päässyt tässä lajissa tekemään! Tai aika lähelle pääsevät Koreassa pelatut tiimipelit mogu ja masahee, mutta tämä ainakin pituudessaan voittaa ne täysin. Kyseessä on siis pitkä ja kiemurteleva rata (kisoissa lähemmäs kilomertrin mittainen), jossa on maaleja ties ja missä, ja joka vaatii ampumisen lisäksi ratsastustaitoa ja mukautuvuutta paljon tavallisia suoria ratoja enemmän. Ihanan paljon tekemistä ja haastetta siis!
 |
| Treenileirin osallistujat! |
 |
| Tärkeitä taivutusharjoituksia :D kuva: Natalia Koprowska |
 |
| Treenileirin tärkein oppi: miten seistä jumppapallon päällä ja ampua! |
Leiri loppui tiistaina, jonka jälkeen keskiviikkona kisattiin kevytmieliset maasta-ammuntakisat ja sen jälkeen lähdettiin kokeilemaan hevosia oikeaa kisaa varten. Edellisenä iltana kisapaikalle oli ilmestynyt lauma uusia hevosia, joista olin toisella korvalla kuullut muutamia huhuja ja kuulemani perusteella valinnut yhden silmätikun kokeilupäivää odottaen. Niinpä siis heti alkuun nappasin tuon hontelokinttuisen tamman ja lähdin testaamaan sitä. Lämmittelyn jälkeen jokainen kisaaja sai testata haluamaansa hevosta kaksi laukkaa radalla ampuen, jonka jälkeen saattoi päättää ottaako hevosen. Tämä tamma, nimeltään Bellaria, omasi oikein mukavan etenevän laukan ja ihanan olemuksen, joten minun ei tarvinnut jäädä sen pidemmäksi aikaa valintaani miettimään. Tamman parhaita puolia oli myös se, että sen vauhdin saattoi oikeasti valita tietyssä määrin radalle lähtiessä. Kyseisiä hevosia käytetään ilmeisesti erilaisissa esityksissä ja stunttien tekemiseen, joten mahtavat oppia varmoiksi suorittajiksi siellä. Mukavana lisänä hevosella oli stunttien tekemiseen tarkoitettu satula, johon ihastuin melkein yhtä paljoin kuin itse hevoseen! Oikein onnellisin mielen jäin siis odottamaan tulevia kisapäiviä.
Ensimmäisenä kisassa oli torstain puolalainen rata. Tämä oli ensimmäinen kertani täyspitkällä puolalaisella radalla, eikä ennakko-odotuksia ollut kovinkaan paljon. Täydessä pituudessaan noin 900 metriä lähentelevä rata sisälsi 11 maalia, joista osaa saattoi ampua useamman kertaa. Olin itse vasta ryhmässä 6, joten aikaa muiden seuraamiseen riitti reilusti aamupäivällä. Yleisin haaste lieni monille se, että radan alusta aukesi suuri aukea, jossa ammuttiin ja ratsastettiin ns. field archeryä eli rata ei ollut ohjaamassa hevosta. Niinpä ensimmäisen maalin jälkeen radan muuttuessa laitumen kokoiseksi aitaukseksi, pitää ratsastajan olla varautunut aikalailla kaikkeen, jos alla on vieras hevonen. Alun jälkeen rata jatkui s-kirjaimen muotoisesti sisältäen tauluja pitkin ja poikin, oikealla ja vasemmalla. Itse lähdin ensimmäiselle kierrokselle hieman hissutellen, mutta muutamassa kymmenessä metrissä kävi selväksi miten tämän hevosen kanssa voi kyseisellä radalla ratsastaa. Bellaria oli varsin mainio ja minä sain suorittaa parhaani ampuen. Ensimmäinen kierros meni kieltämättä vähän enemmän ihmettelyyn, jolloin pisteitä kertyi reilut 27, joista 10 ajasta. Seuraavalla kierroksella tuntui jo siltä, että tietää mitä on tekemässä, jolloin pääsin ratsastamaan hevosta enemmän eteen. Sain osumat ylös ja kauas ammuttaviin maaleihin sekä paremmat pisteet tavallisemmista maaleista. Näiden kaikkien summana keräsimme reilut 47 pistettä, jotka edellisen kierroksen kanssa muodostavat 75,173 pistettä. Näillä pistein nappasin sijoituksen 10./40, johon olen varsin tyytyväinen.
Seuraava päivänä päästiin kisaamaan tuttua unkarilaista 9 laukan rataa. Treenipäivien perusteella olo oli aika varma, joten hyvissä mielin lähdin radalle. Kisan pituus on kaksi treenilaukkaa ja sen jälkeen yhdeksän kisalaukkaa eli kierroksia tulee todella paljon. Enemmän kierroksia toki antaa mahdollisuuden korjata ja onnistua monta kertaa, mutta samalla myös virheen mahdollisuus kasvaa. On paljon helpompi onnistua kaksi tai kuusi kertaa kuin yhdeksän... :D Mutta toki toistettavuus on osaamisen ja taidon merkki, että ei sillä. Kaiken kaikkiaan kierrokseni menivät varsin hyvin: ei yhtään nollakierrosta, hevonen juoksi mukavia 10 sekunnin aikoja, useita täysosumia, puolilla kierroksista kaksikin nuolta pisteillä, hyvä fiilis ja mukavaa palautetta hyvästä tekniikasta. Kokonaisuudessaan pisteitä 114,7, joka on oma uusi ennätykseni ja riitti sijalle 8./40. Happy, happy, happy!!
Lauantaina vuorossa oli korealainen 2-3-5 rata. Korealainen on tavallaan se rata mihin olen kaikista "erikoistunein", mutta samalla se luo kovimmat paineet. Siispä tämä kisapäivä oli henkisesti näistä neljästä haastavin, koska vanha tuttu jännitys tuntui kropassa taas pitkästä aikaa epämukavan paljon. Onneksi viime vuonna jouduin kehittämään tapaani käsitellä yli menevää jännitystä, ja nyt niin henkisestä kuin myös fyysisestä treenistä oli ollut hurjasti hyötyä, ja onnistuin pitämään pään kylmänä ja mielen rauhallisena. Hyräily ja hymyily ovat hyvin yksinkertaisia mutta toimivia kikkoja pitää mieli ja keho rauhallisena ja sen myötä saavuttaa keskittyminen. Double shotissa sain molemmilla kierroksilla molempiin tauluihin osumat, vaikka pisteet eivät kolmea ja yhtä kummallisempia olleet. Ensimmäisellä kierroksella en pyytänyt hevosta yhtään eteen, joten se teki 12 sekunnin ajan. Toisella kierroksella pyysin hieman, kun tiesin olevani itse tarpeeksi nopea ja menimme vajaan 11 sekunnin ajan. Neljäs ja viides kierros menivät hieman yllättävästi, kun nappasin kyllä pisteet ensimmäisestä frontshotista (jopa tiikerin!) ja viimeisestä backshotista, mutta molemmat sideshotit ammuin yllättäen ohi tai ulos pisteiltä. Noh, onneksi serialshotissa nappasin kuitenkin kaikki taulut pistein 3, 2, 3, 3 ja 5 ajassa 15 sekuntia. Viimeinen kierros alkoi ihan lupaavasti pistein 3, 2 ja 5, mutta sitten mokasin nokituksen ja ammuin viimeisen ulos pisteiltä. Hieman harmitti tuollainen virhe, mutta kokonaisuudessaan ihan kelpo suoritus kokonaispistein 88,8, taas oman ennätykseni rikkoen ja sijoitus 8./40. Eipä tuosta tarvitse itseään piiskata ;)
Sunnuntaina jäljellä oli toinen puolalainen rata, jota odotin innolla edellisen osoittauduttua todella hauskaksi kokemukseksi. Rata poikkesi edeltäjästään paljon ja vuorossa oli aivan uusia tehtäviä ja haasteita suoritettavaksi. Hevosille merkittävin taisi olla se, että rata alkoi samalta radalta jossa olimme kaksi päivää ampuneet ja poikkesi vasta sen jälkeen siitä, mikä toki antaa enemmän vauhtia lähtöön. Alussa oli taas pitkän matkan taulu, jota sai ampua koko suoran radan matkan, sen jälkeen käännös vasempaan samalla maassa olevan maalin kiertäen ja ampuen, sitten rataa seuraten maaleja radan molemmin puolin suorilla ja mutkissa, jonka jälkeen lopussa suuri ympyrän muotoinen aitaus, jonka reunoja seuratessa pääsi ampumaan kolme maalia sen aitojen ulkopuolelta. Suorituksia mennään kaksi, joita ennen pääsee ravaamaan radan läpi oman ryhmän kanssa. Ensimmäinen kisakierrokseni meni ihan hyvin, mitä nyt olisin toivonut osumia pitkän matkan tauluun, josta saatavilla 10 pisteellä olisi ollut hyvin ratkaiseva merkitys. Pisteitä kerättiin kuitenkin 43,7 ja pisteillä olleet osumat sain yhdeksään tauluun kahdestatoista. Ja hauskaa oli! Toinen kierros ei sitten mennytkään niin hyvin ja ammuntani oli aika huonoa väsymyksen tai jonkin muun takia. Sähläsin vähän, sekoitin rytmin ja osumia tuli enää kuuteen tauluun, joista niistäkin heikkoja pisteitä. Yhteensä vain 28,4 pistettä toiselta kierrokselta, vähän väsynyt ja pettynyt fiilis, mutta onneksi parhaat kisakaverit piristivät radan lopussa. Kokonaisuudessaan reilut 72 pistettä, jonka kanssa jäimme sijalle 19./40, joka ei nyt sekään erityisen huono ole.
Viimeisen kisapäivän päätteeksi oli palkintojen jako, jossa ei Suomen tiimikään täysin mitalleitta jäänyt. Juniorimme Nuppu taisteli itsensä hopealle jokaisessa lajissa neljän junnun välisessä mittelössä ja saimme yhdessä juniori-seniori -kisassa pronssia. Lisäksi olimme sijoittuneet ensimmäisen päivän maasta-ammuntakisassa viidenneksi ja neljänneksi, mikä oli hauska yllätys käydä vilauttamassa Suomen lippua ihmisten edessä vielä kerran lisää. Oma sijoitukseni senioreiden kokonaiskisassa oli 9., mihin olen enemmän kuin tyytyväinen! Ja se, millä on vielä hurjasti enemmän merkitystä, on että tein omat uudet ennätykseni ja nostin tulokseni HA4 tasolle kummallakin perusradalla, joka on minulle itselleni kaikista suurin palkkio talven läpi tehdyn, loputtomaltakin tuntuneen treenin jälkeen. Oikein mahtava kauden aloitus siis!
Haluan kiittää meidän ihanaa tiimiä ja kaikkia ihmisiä, jotka tekivät tästä reissusta hyvin ikimuistoisen. Tämä maailmanlaajuinen ratsujousiammuntaperhe on niin hurjan mahtava ja rakas! Jään kyllä taas kaipaamaan jokailtaista nuotion ääressä vietettyä aikaa, leikkejä, pelejä ja haasteita hauskalla porukalla ja ihan vain sitä yhdessä tekemisen ja olemisen tunnetta, joka tästä porukasta huokuu. Onneksi seuraavaan reissuun ei ole enää pitkä aika ;)
 |
| Onnellisia ratsastajia hevosten valinnassa |
 |
| kuva: Natalia Koprowska |
 |
| Ihana kisahevoseni Bellaria ja minä puolalaisella radalla |
Kommentit
Lähetä kommentti