Jousia ja hevosia nyt ja tulevaisuudessa

Jos minulta kysyttäisiin mikä oli paras päätökseni vuonna 2016, vastaus olisi ehdottomasti ratsastusjousiammunnan aloittaminen

Kun viime vuoden maaliskuussa valmentajani innoittama menin tilaamaan oman jousen, en olisi ikinä uskonut mihin sen kapistuksen kanssa tulisin matkaamaan. Yksi asia johti toiseen, toinen taas kolmanteen ja niin lopulta löysin itseni kursseilta, leireiltä, kilpailuista, treenimatkalta ja lopulta kisaamasta ulkomailta. Tässä kohtaa joku varmaan nauraa, että johan on yritetty harppoa vähän liian vauhdilla. Eikä minulla siihen oikein mitään vastaankaan ole - vauhdilla tässä ollaan menty. Mutta sen jos sanon, että yhtään hetkeä en vaihtaisi pois. En ole koskaan ennen rikkonut omia rajojani ja poistunut mukavuusalueeltani näin paljon ja usein näin lyhyen ajan sisällä. Tästä harrastuksesta olen saanut enemmän irti kuin mistään muusta. Alle vuodessa voi tapahtua ihan uskomattomasti kaikenlaista, jota ei ikinä uskonut itselleen tapahtuvan. Olen erittäin kiitollinen kaikesta kokemastani ja nyt janoa uusia haasteita enemmän kuin koskaan ennen. Kiitos ratsastusjousiammuntavuosi 2016!


Voin pää pystyssä sanoa, että treenasin viime vuonna ihan valtavasti maasta käsin ampumista ja parhaani mukaan toki myös hevosen selästä. Blogi ei kuitenkaan ole tulvinut jousiammuntajuttuja, koska en nähnyt syytä päivitellä hevosettomista treeneistäni tänne, kun hevosblogi tässä kuitenkin on kyseessä. Sikäli ei Pinkkikään ollut oikein treenikelpoinen jouskajuttuihin koko kesänä ja syksynä. En yhtään tiedä kuinka kiinnostuneita tämän hetken lukijakuntani tästä lajista oikein on, mutta voin luvata, että Pinkin kuulumisien ohella ratsastusjousiammunta tulee valtaamaan enemmän pinta-alaa blogistakin. Ja toki Pinkki ja jouska eivät enää välttämättä kuulu edes eri lauseisiin, kun ponin kanssa pystyy myöskin jo ampumaan enemmän. Pinkistä kirjoittamisen lisäksi toivoisin voivani pitää tätä blogia jonkinlaisena jouskatreenipäiväkirjana myös (varsinkin kun mahdollisuudet treenaamisen hevosen selästä ovat moninkertaistuneet), sikäli tälle vuodelle on luvassa reissuja ja kilpailujakin reippaasti enemmän kuin edeltäjälleen. Vaikka päätös aina loppupeleissä on minun, niin haluaisin kuitenkin kuulla mitä mieltä lukijat tästä ovat. Kiinnostavatko ratsastusjousiammuntajutut laisinkaan, vaikka Pinkki ei aina niihin treeneihin liittyisi?

Kuvista kiitos Jenna Laaksolle!

Tässä nyt loistava esimerkki, että mitä ne muut treenit muiden hevosten kanssa esimerkiksi ovat. 

Olin viikko sitten treenaamassa serkkuni kanssa hänen hevosellaan toista kertaa, kun ruunan kanssa päästiin ennen Malesian matkaani jousiammunnan makuun. Blogista jo ennestään tuttu Taavi on tosiaan saanut uuden harrastuksen, kun se mutkattomasti totesi jousen vaarattomaksi 15minuutin totutuksen jälkeen ja lajista innostunut serkkuni sai mahtavan treenihevosen, jonka kanssa pääsi kokeilemaan ampumista ihan jo ensimmäisellä kerralla. Ja mikäs sen hienompaa kuin päästä opettamaan ratsukkoa, josta kummallakaan ei ole lajista mitään aiempaa kokemusta ja puolen tunnin jälkeen nokittaminen ja ampuminen laukassa sujuu kuin vettä vain. Se oli aika palkinto minulle itsellenikin sen lisäksi, että pääsin treenamaan myös ihana Taavin kanssa.

Nyt tosiaan homma oli jo tuttu ja Taavi ei ollut muuttanut mieltään yli kuukauden tauon aikana. Rakennettiin maneesiin kuja, jonka varrelle tuli kaksi pientä maalia. Tällä kertaa treeneissä oli Taavin lisäksi totutettavana aivan uusi hevonen. Kiirettä piti siis tunnin maneesivarauksen aikana, mutta kaikki halutti saatiin kuitenkin lopulta tehtyä. Ensin serkkuni ampui Taavin kanssa pidemmän tovin kaikissa askellajeissa. Sen jälkeen autoin maastakäsin toisen hevosen totutuksessa ampumiseen, jossa lopputuloksena oli se, että ratsukko pystyi ampumaan pian kaikissa askellajeissa todella mallikkaasti. Sen jälkeen pääsin vielä itse ampumaan Taavilta ihan hetkiseksi, joka sekin sujui mukavasti.

Olen kovasti keskittynyt nyt saamaan vakautettua vasenta kättäni, jotta en tekisi mitään turhia liikkeitä sillä ampumishetkellä. Nyt vihdoin olen onnistunut siinä jo jossain määrin ja nyt ensimmäistä kertaa hevosenkin selässä. Maasta käsin tuollaisen pystyy vielä korjaamaan suhteellisen nopeasti, mutta hevosen selässä se on ollut minulle suurikin ongelma, koska liike tulee niin automaattisesti. Hieman vetotapaa muuttamalla olen sittemmin saanut vähän parempaa tatsia siihen, miten saan hallittua vasemman käteni paremmin. Ja vihdoin ja viimein onnistuin löytämään tuon fiiliksen hevosen selässä ja keskittymään tarpeeksi hallitakseni liikkeen ampumisen jälkeen. Jes! Eikä mikään nyt voita sitä ääntä, kun nuoli osuu siihen maailman pienimpään tauluun. Jäi kyllä niin hyvä fiilis!

Kierros käynnissä
Tässä se vasemman käden liike, jonka tyyppistä haen
Vetopituus kärsii noista nuolista (pidemmät hankinnnassa!), mutta kivasti pysyy vihdoin oikea kyynärpää ylhäällä!
Kulmalaukaus, kun rata loppuu ja poni kaartaa vasemmalle
Tässä se vasemman käden liike, jota en hae
Siinä se vasen käsi alkaa toimia jo paremmin, jee!!
Viimeinen laukaus ja osuma! Oli niin kiva lopettaa tuohon :)

Kiinnostavatko jousiammuntajutut vai pitäisikö blogin ehdottomasti pysyä pelkästään Pinkki-painoitteisena?




Kommentit

  1. Jousiammuntajutut kiinnostaa!! :) en ennen ollut edes tietoinen tästä lajista, mutta kun aloit blogissasi kertoa siitä niin se alkoi kiinnostaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että mun jutut ovat herättäneet kiinnostusta lajiin!

      Poista
  2. Jousiammunnat kiinnostaa, Pinkin kanssa ja ilman!:)

    VastaaPoista
  3. Kaikki jousiammuntaan ja hevosiin liittyvät jutut kiinnostaa ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua! Mä jatkan siis tällä linjalla :) On mukava tietää, että ihmisiä kiinnostaa lukea kummastakin aiheesta.

      Poista
  4. Sun erilaisen lajin takia innostuin seuraamaan blogi, eli ehdottomasti paljon jousiammuntaan liittyviä postauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hienoa kuulla! Jos kerran kiinnostuneita löytyy, niin mä kirjoitan enemmän kuin mielellään useammin ratsastusjouskajuttuja.

      Poista

Lähetä kommentti