Ratsastusjousiammuntakurssi Ylistarossa

Kuvat © Tero Ulvinen

Hei taas ja pahoittelut hiljaiselosta. Koulu on viime viikolla ottanut starttinsa lukion toisen luokan muodossa ja olen ollut varsin kiireinen ja hajamielinen muutamat päivät, koska olen jostain onkinut itselleni kovasti puuhaa juuri nyt. Samaan rysäykseen arjen tavalliset rutiinit ja rytmi yrittävät puskea vielä lomailemaan ihmiseen, joten pieni stressi ja kiire ovat pitäneet vipinää kintuissa, sekä yöunet lyhyinä. Mutta eipä siinä mitään vikaa ole, hienoja juttuja on tuloillaan ja tämä syksy tulee olemaan varsin mielenkiintoinen. En millään malttaisi odottaa!

Loman viimeiset puolitoista viikkoa hujahtivat vauhdilla. Heinäkuun loppusuoralla fiilistelin loistavan tuntuista poniani koulutreenien merkeissä, joiden perään se saikin pienen lomapätkän ja muutaman vieraan kyytiinsä. Ihanat luottoystäväni Nina ja Kerttu liikuttivat ponia kolmisen kertaa ja loput päivät se hillui vapaasti laitumella. Itse mökkeili elokuun ensimmäisen viikon alun Suomen toisella laidalla, ja kun torstaina kävi tie kotia kohti, niin perjantaina lähdettiin seuraavaan reissuun kohti Seinäjokea. 

Seinäjoen suunnilla, Ylistarossa, osallistuin Mihain Cozmein ratsastusjousiammuntakurssille. Kurssi oli aika sopivassa saumassa kuun lopussa käytävien SM-kisojen suhteen, joihin olen itsekin lähdössä onneani kokeilemaan, joten tätä saattoi pitää kisoihin valmistavana harjoituksena. Vierailta hevosilta pääsee nimittäin aika harvoin treenaamaan, kun ihan jokaisella tutulla ei satu lajiin koulutettuja kaviokkaita olemaan ;)

Perjantaina saavuttiin paikalle ja lauantaina alkoi itse kurssi. Aloitettiin taas kuulemalla teoriaa ja ampumalla maasta. Koko harjoittelu oli siinä suhteessa erilaista, että kenenkään tekniikkaa ei pyritty tässä vaiheessa vaihtamaan. Näin lähellä kisoja kun ei kannata lähteä mitään radikaalisti muuttamaan, joten pääpaino oli oman tekniikan hiomisessa ja yksilöllisissä vinkeissä juuri siihen omaan ampumiseen. Ajateltavaa ja esimerkkiä jaettiin kyllä sillä varalta, että joku haluaa talvella tehdä suurempiakin muutoksia. Itse nyt olenkin ampunut Mihain opissa ihan alusta asti, joten suurempia muutoksia en ole tekemässä. Mutta ei sen puoleen, opittavaa ja hiottavaa riittää tässäkin.

Lauantaipäivän lopuksi nähtiin vielä itse mestarin ampumista hevosen selästä ja saatiin vähän lisää ajateltavaa seuraavaa päivää varten. Ratsuna toimi suuri ja ihana kylmäverinen nallukka Mumrik, jonka selässä kävin itsekin fiilistelemässä norsuratsastusta ;) Siinä samalla myös hyvää esimerkkiä siitä, että lajiin sopivat aikalailla kaikenlaiset hevoset rotuun katsomatta. Fiilis selkään on tietysti  varsin erilainen, jos vertailee ampumista kuumalta täykkäriltä tai hitaalta kylmäveriseltä, mutta erilaisilla hevosilla harjoittelu se vasta hyvää treeniä onkin.

Pienen pieni Mumrik

Sunnuntaina päästiin tositoimiin ja hevosten selkään. Tarkoitus oli pitää niin sanotut harjoituskisat, jolloin kaikki saivat mennä tietyn määrän laukkoja niin, että pisteet laskettiin ja ajat otettiin. Sain vuokrata ratsukseni ihanaa Sintti-tammaa, jonka jaoimme toisen kurssille osallistuneen tytön, Veeran, kanssa. Itse ratsastin vasta jälkimmäisessä ryhmässä, joten ensimmäisen ryhmän ratsastaessa kuvasin suorituksia parhaani mukaan ja valmistauduin omaan vuorooni. Sintti oli kovin rauhallinen ja hölkkäsi hyviä laukkoja Veeran kanssa, joten saatoin jo toivoa tamman rauhallisen moodin jatkuvan kanssani. Ja niin se pitkälti jatkuikin!

Piti testata nouseeko pylly penkistä ollenkaan

Harjoitukset sujuivat mukavasti ja pääsin keskittymään kivasti omaan ampumiseen. Ihan ensimmäisillä kerroilla yritin olla nokkela ja nopea alkamalla nokittaa heti laukannoston jälkeen, mutta tällä lättänällä satulalla sainkin pian todeta, että parempi keksittyä ensimmäiset 5 metriä tasapainoon hevosen kiihdyttäessä. Kiihdytyksen jälkeen ehti vielä helposti ampua kaksi tai vaikka kolme, jos ei olisi ihan näin tohelo sormiensa kanssa. En todella ollut parhaimmillani nokituksen nopeuden kanssa, mutta päätin sitten keskittyä enemmän siihen sujuvuuteen ja asentoon ampuessa. 10 sekuntia hujahtaa kuitenkin melko nopeasti, joten jos yhteen asiaan ehdin yhden laukan aikana kiinnittää huomiota, niin hyvä. Muuten kaikki tuntuu tulevan jostain selkärankaa syvemmältä ilman sen suurempia ajatuksia. Vain minä, maali ja hevonen. Juuri muuhun ei kerkeä keskittyä. Suuremmat korjaukset ja muutokset on kytkettävä selkärankaan sitten maankamaralla.

Itse maaleihin osuminen oli yllättävän ok ja satuin pisteitä keräämään nopean hevoseni tähden ihan mukavasti. Taisin jopa pistesaldolla yltää toiseksi, jei! Mitään väliähän sillä ei harjoituksissa ole, mutta kilpailuhenkiselle ihmiselle varsin motivaatiota nostattavia juttuja kylläkin ;)

Käsi tippuu alas, vaikka pitäisi aueta ampumisen jälkeen vähän ylös ja taakse
Wroom!
Sintti nosti jalkansa turvaan makaavalta kuvaajalta... tuli hieman kiire ampua nuoli pois ja ottaa jostain kiinni hevosen lähtiessä. Ja ei, ei osunut se nuoli maaliin.

Kurssi oli todella hyödyllinen ja yhä paremmalla fiiliksellä treenailen kotona kohti kisoja! Nyt pitää vain erityisesti saada tuota oikeaa käsivartta horisontin linjaan nuolen kanssa, ja aukeamaan koko rintakehästä enemmän sinne ylös ja taakse. Ja tietysti nokitus sekä ampuminen nopeammaksi ja osuminen paremmaksi, mutta sehän tässä onkin ihan ikuisuusprojekti.

Jos muuten Seinäjoki ei sijaitse omassa mittakaavassa liian kaukana, niin tuossa pieni menovinkki tämän kuun viimeiselle viikonlopulle. Sinne vaan kaikki katsomaan! Enemmän tietoa löytyy kiinnostuneille tämän linkin takaa ;)

Tää laji, nää ihmiset - kiitos!

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Se on aina kiva, kun tällaisissa paikoissa on paikalla joku, joka osaa hommansa :)

      Poista

Lähetä kommentti