Elämäni ensimmäiset kisat

Postauksen kaikki kuvat © Marjo Ulvinen

Sitä joskus kuulee hulluja ideoita. Joku sanoo, että voisit tehdä sitä tai tätä, mutta oma pääsi sanoo ettet voi. Oletko kuitenkaan miettinyt, että miksi et voisi? Mikä sinua oikeasti estää tekemästä asioita, joita todella haluaisit? Ajattelitko vain lykätä niitä myöhemmäksi? Odottaa sopivaa hetkeä, jota ei välttämättä koskaan tule? Kannattaa ehkä lopettaa odottaminen ja tarttua tilaisuuteen, kun se on vielä tarjolla. Et edes tiedä mitä menetät, jos et koskaan kokeile.


Olen viime aikoina rohkaistunut paljon. Uskallan ottaa askelia, joita en ennen olisi ottanut. Hengitän ilmaa vähän syvemmälle keuhkoihin ja avaan silmiä nähdäkseni enemmän kuin ennen. Se on joskus hieman pelottavaa, mutta samalla erittäin jännittävää. Samaan aikaan sekä hullua että ihanaa.

Tämä muutos itsessäni on tietysti laaja-alaisempi, mutta yksi näistä askelista oli viime viikon ratsastusjousiammuntakisat. Kuka oikeasti lähtee kisaamaan alle muutaman kuukauden kokemuksella? Tätä kysyin useasti myös itseltäni, mutta lähdin reissuun kuitenkin. Minulla oli voimakas tunne siitä, että tulisin syvästi katumaan, jos en ottaisi tarjousta vastaan. Onnekseni suostuin. Erityinen kiitos kuulu valmentajalleni Katariinalle, joka minulle koko reissua tarjosi ja sen mahdollisti. Yksin en olisi varmastikaan lähtenyt. 


Kisat järjestettiin Ylistarossa, Seinäjoella. Lauantai oli treenipäivä ja sunnuntaina olivat itse kisat. Sain ratsukseni Reino nimisen tukkajumalan, jota alunperin mainostettiin rauhallisena ja hyvänä ammuntahevosena. Lauantain treeneissä käytiin tutustumassa ravirataan, jonka jälkeen halukkaat saivat käydä kentällä ampumassa. Sairaslomiltaan juuri palannut Reino oli täynnä tulta ja tappuraa: se vinkui, pomppi, kyyri ja laukkasi muutenkin sen mitä jaloistaan pääsi. Vauhti ei minua haittaa, mutta kyyriminen hieman, kun seuraavana päivänä piti olla mahdollista päästää ohjat ja ampua. Onneksi kaikkien muidenkin hevoset olivat vähintään yhtä innoissaan, joten en ihan vaipunut epätoivoon treenien jälkeen. Illan ampumiset maasta menivät onneksi aika mukavasti, joka hieman rentoutti jännityksen sekoittamaan mieltä. 

Kevyesti nukutun yö jälkeen ja väkisin nakerretun aamupalan viimeisteltyämme lähdettiin kisapaikalle. Raviradalle pystytettiin 90metrin rata, hevoset haettiin sisälle puunattavaksi ja kaikki käytännön asiat järjesteltiin toimiviksi ennen kisojen alkamista. Ratsastus toteutettiin kahdessa neljän ratsukon ryhmässä, joista itse ratsastin vasta jälkimmäisessä. Jälkimmäinen ryhmä toimi ensimmäisten toimihenkilöinä ja toisinpäin. Siinä sai sitten katsoa muiden onnistuneita suorituksia ja tsempata heitä, kunnes oman ryhmän vuoro vihdoin koitti.

Ratsuni Reino oli sunnuntaina huomattavasti rauhallisempi - jopa hieman laiska. Sain aluksi kannustaa sitä liikkumaan ihan kunnolla, jotta pysyttiin 14sekunnin aikarajan sisällä. Toisaalta tässä tapauksessa oli hyvä, että hevoseni oli näin hidas, koska minun ei tarvinnut lainkaan jännittää ehtisinkö nokittaa ja ampua jokaiseen tauluun, joita oli radasta riippuen 2 tai 3. Rata laukattiin itse kisassa yhdeksän kertaa, joiden välillä maalien sijoittelua muutettiin kolme kertaa eli 3 laukkaa/rata. Tasaisen tappavasti Reino laukkasin aikoja 11-13sekunnin väliltä ja alun kankeuden jälkeen onnistuin osumaankin muutaman kerran. Pisteitä saa sen mukaan mihin kohtaan taulua osuu (keskeltä 5, seuraava rinkula 4 jne...) ja mikäli osuu edes kerran saaden jonkun pisteen, lisää pisteitä tippuu aikarajan alittavista sekunneista. Sitten on vielä lisäpisteet, jos osuu kaikkiin tauluihin yhdellä laukalla, mutta niistä mun ei tarvinnut ihan vielä välittää :D Onnistuin kuitenkin keräämään 22,75pistettä, jolla sijoituin neljänneksi kahdeksasta osallistujasta! 


Olen todella tyytyväinen tulokseeni ensimmäisiksi kisoiksi ja vielä onnellisempi näistä kaikista ihmisistä, joihin tutustuin ja kokemuksesta, minkä sain viedä mukanani kotiin. Kiitos kaikille mukana olleille! Seuraavissa kisoissa nähdään ;)


Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Niinpä! Ihan huippua saada näin hienoja kuvia muistoksi kisoista :)

      Poista
  2. Upeita kuvia! varmasti melkoinen tunnelma tuollaisissa kisoissa, olisi mahtava päästä seuraamaan! Ja ratsusi Reino on myös erityisen suloinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuun SM-kisoihin vaan katsomaan. Siellä vähän enemmän osallistujia, hulinaa ja vilskettä.
      Reino oli oikea komistus ;)

      Poista
    2. Voi vitsit, täytyy kyllä yrittää päästä!

      Poista
  3. Mä oon tulos ens kerral kattomaan!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vaan! Eihän tonne aja kun neljä tuntia.

      Poista

Lähetä kommentti